Kasvatustoimintani peili on rotumääritelmä ja rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Briardin rotumääritelmä on tarkoituksenmukainen, lähes jokainen standardin yksityiskohta on puettu sanoiksi sen perusteella, että yksilö säilyttää kyvyn ja mahdollisuuden työskennellä alkuperäisessä tehtävässään lampaiden kokoajana, kuljettajana ja vartioijana sääolosuhteiltaan varsin äärimmäisissäkin olosuhteissa. Tasapaino, kestävyys ja voima ovat sanoja, jotka ihan ensimmäiseksi liitän kuvaamaan rodun ominaisuuksia luonteessa, terveydessä ja ulkomuodossa. Tarkoituksenmukaisuutta kuvaa esimerkiksi se, että briardin turkki muodostuu kahdesta päällekkäisestä kerroksesta, pohjavillasta, joka lämmittää kylmällä ja viilentää kuumalla, sekä vuohenkarvan karheasta päällyskarvasta, joka suojaa kosteudelta ja lialta. Tarkoituksenmukaista on se, että koko päivän kestävän raskaan paimennustyön vuoksi briardilla tulee olla suuret keuhkot ja sydän, joilla on tarpeeksi tilaa, niinpä rintaontelon tulee olla syvässä ja leveä. Energiaa säästävä liikunta tarvitsee terveen rakenteen, suoran selän ja sopivasti kulmautuneet etu- ja takaraajat. Luonteessa tarkoituksenmukaisuus ilmenee vahvana hermorakenteena, kestävyytenä ja luotettavuutena työskennellä pitkäjaksoisesti ja rauhoittua, kun on rauhoittumisen aika.

Tunnen olevani pitkällä, kun osaan hahmottaa briardin alkuperäisen käyttötarkoituksen ja löydän tarkoituksenmukaisuuden standardista. Ihannebriardi onkin piirtynyt mieleeni ja olen ollut onnekas tavatessani ja omistaessanikin useita ihannetta lähellä olevia yksilöitä. Kuitenkaan tämä jalostus ja kasvattaminen on hyvin haasteellista, kun sukupolvi sukupolven jälkeen pitäisi pitää huolta niin monesta hallitsemattomastakin ominaisuudesta.

Ulkomuodollisesti tavoite ihanteeseen on jotenkin hallittu prosessi, mutta entäpä kun lisäät mukaan omat käyttöominaisuuksien vaalimisen ja omat luonnekriteerit jalostusyksilöille, populaatiogeneettisen tasapainottelun ja rodun elinvoiman turvaamisen, ja vieläpä terveysriskit, jotka lisääntyvät käyttämällä uusia ja tuntemattomia sukuja. Soppaan lisätään vielä genetiikan arpajaiset eli perintötekijöiden sattumanvarainen yhdistyminen. Ennustajaeukoksi itsensä tuntee, kun yrittää kristallipallon avulla arvioida eläimen perinnöllistä arvoa. Ennustustaitojani enemmän luotan omaan keräämääni tietoon rodun yksilöistä sekä vahvasti myös intuitioon ja haluun kasvattaa suurella sydämellä. Niinpä yritän etsiä briardiyksilöistä mahdollisuuksia virheiden sijaan, enkä kasvata yhtään pentuetta, mistä en voisi yhtä pentua itsellenikin jättää. Olen ajatellut asian siten, että jos käytän jalostukseen sukupolvi toisensa jälkeen vain psyykkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan terveitä yksilöitä, todennäköisyys saada terveitä kasvatteja ja onnellisia kasvatinomistajia lisääntyy.

Monesti kasvattajilta tivataan järjestystä kasvatuspainotuksista. Minusta koiranjalostuksessa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja ominaisuudet vaikuttavat toinen toiseen, niitä ei voi erotella toisistaan irrallisiksi osioiksi, joita voisi jotenkin matemaattisesti hallita. En halua kasvattaa yksisilmäisesti jotakin tiettyä ominaisuutta, vaan pitää kokonaisuuden mielessä. Jos olisi ihan pakko erotta osa-alueet toisistaan ja laittaa ne järjestykseen, olisi valintani kristallinkirkas: 1) luonne 2) terveys 3) ulkomuoto. Toisaalta en halua kasvattaa yksilöitä, joilla on tasapainoiset henkiset ominaisuudet (=luonne), mutta epäterve rakenne, joka vaikeuttaa koiran toimintaa rankoissa fyysisissä suorituksissa (=>ulkomuoto) vaikka luusto (=> terveys) olisikin tutkitusti terve perinnöllisten sairauksien osalta. En siis halua kasvattaa koiria, jotka ovat rikki tai vinossa, kuten usein tuppaan sanoa. Kaiken kaikkiaan haluan kasvattaa briardeja, jotka ovat työskentelyyn halukkaita ja kyvykkäitä. Tämä sisältää mielestäni kokonaisvaltaisemman jalostustavoitteen luonteesta, terveydestä sekä tarkoituksenmukaisesta ulkomuodosta.

Briardi-rotua ei voida jaotella käyttö- tai näyttelylinjoihin, vaikkakin kasvattajien eri painotukset toki näkyvätkin selvästi kasvatustyössä. Onneksi on vielä löydettävissä yksilöitä, kasvattajia ja jopa linjoja, joissa näkyy rodun kokonaisvaltainen kasvatustavoite. Näiden kasvattajien kanssa teen yhteistyötä ja pääosin nämä kasvattajat löytyvät Keski- ja Itä-Euroopasta. Itselleni kouluttaminen ja käyttökokeet tuovat arvokasta lisätietoa yksilöiden luonneominaisuuksista. Se on yksi syy, miksi haluan kasvattajana tehdä hommia koirieni kanssa, ja onhan koiran kanssa puuhaaminen muutenkin ihan hirmu mukavaa ja antoisaa!

Kasvattajana haluan myös työskennellä mahdollisimman terveiden linjojen parissa. Valitettavasti briardeilla silloin tällöin putkahtaa erilaisia vikoja ja vaivoja esille, ja monesti nämä sairaudet on peitetty ja jätetty jalostuksessa huomioimatta. Etsiessäni urosta nartulleni haluan varmistua siitä, etten tietämättömyyttäni edistä esimerkiksi epilepsian, kilpirauhasen, munuaisten tai muun sisäelimen vajaatoiminnan, autoimmuunisairauksien, rangan tai sisäelinten sairauksien tai epämuodostumien leviämistä briardkannassa. Kuulun niihin kasvattajiin, jotka haluavat myös kaikkien hampaiden löytyvän jalostusyksilöiden suusta. Vaikka minulla periaatteessa on käytettävissä paljon kontakteja ympäri maailmaa ja olen nähnyt monia upeita yksilöitä livenä, en halua ottaa riskejä minulle tuntemattomista linjoista ja yksilöistä. Tässä asiassa olen vuosien varrella kokemuksen karttuessa muuttanut suhtautumistani, työskentelen mieluummin tuttujen ja turvallisten linjojen kanssa kuin etsisin jatkuvasti uusia ja eksoottisia sukuja.

Olen tehnyt myös virheitä kasvatustyössäni, toivottavasti kantapään kautta olen myös oivaltanut ja oppinut asioita paitsi koiraeläimistä ja niiden jalostuksesta myös ihmisistä pennun omistajina, yhteistyökumppaneina ja harrastuskavereina. Briardpolkuni aikana olen huomannut, miten tärkeää minulle on vuorovaikutus chaccadolaisten kesken. Haluan säilyttää ilon ja yhdessä tekemisen, toisten kannustamisen ja halun jakaa kokemuksia punaisena lankana kasvatustyössäni ja yhteiselossa Chaccadotiimin kesken.

Briardin jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO)on kuvattu selkeästi ja kokonaisvaltaisesti rodun nyky- ja tavoitetilaa Suomessa.

Minulle on tärkeää on löytää sopivan luonteiselle yksilölle sopiva perhe tai omistaja. Etusijalla pennunostajista ovat yhteistyöhaluiset potentiaaliset chaccadolaiset eli ei liian ryppyotsaisesti tähän koiratouhuun suhtautuvat mutta vastuuntuntoiset ja aktiiviset ihmiset.

Etsin pentueilleni yli 10-vuotiseen koiranelämään sitoutuneita rakastavia koteja, joiden elämäntilanne sallii koiranpidon. Briardin keski-ikä on suhteellisen korkea, omat koirani Eppua lukuun ottamatta (vaikea-asteinen lonkkanivelen dysplasia) ovat kuolleet normaalisti vanhuuttaan 11-13-vuoden iässä. Haluan, että kasvateillani on aktiivinen ja virikkeellinen ympäristö; ja tietenkin sen, että ne saavat turvallisen elinympäristön, jossa niiden perustarpeista pidetään huolta.

En oikein innostu kilpailuviettisistä ”yhden asian ihmisistä” tulevina chaccadolaisina. Lopullinen harrastus- ja lajivalinta tehdään sen mukaan, millaiset koirayksilön ominaisuudet todellisuudessa ovat ja mitkä ovat sinun valmiudet ja taidot näitä ominaisuuksia kehittää, vahvistaa ja jalostaa siten, että saat muokattua pennusta parhaimmalla tavalla sinulle sopivan aikuisen koiran. Pelkiksi näyttelykoiriksi tai sohvaperunoiksi en myöskään Chaccado pentuja myy. Vanhempien tulokset ja tittelit eivät periydy, ominaisuudet tietyiltä osin kylläkin. Vastuu koiran kouluttamisesta ja hoidosta siirtyy täydellisesti sinulle luovutuksen jälkeen.

Sinulla tulee olla paljon aikaa ja halua sosiaalistaa pentuaikana koirasi yhteiskuntakelpoiseksi koirakansalaiseksi. Alle 4 kuukauden ikäinen pentu tarvitsee joka päivä runsaasti virikkeitä ja positiivisia kokemuksia ulkomaailmasta, ja sen jälkeenkin vilkkaana ja aktiivisena rotuna runsaasti liikuntaa ja päivittäistä ”aivojumppaa”. Lisäksi koiranpidosta koituu erilaisia tarvike-, ravinto-, eläinlääkäri-, vakuutus-, koiravero-, yhdistys-, terveydenhoitokustannuksia; hankintahinta on itse asiassa vain murto-osa koiran elinikäisiin kuluihin verrattuna.

Koiran inhimillistäminen eli pitäminen sitä ihmisen kaltaisena ihmisen tarpeineen ja tapoineen on mitä suurinta vääryyttä koiraa kohtaan. Koira on onnellinen silloin, kun sen koirantarpeet tulevat tyydytetyiksi. Tuolloin se tietää paikkansa laumassa, saa tarpeeksi terveellistä ravintoa ja juomaa, sen kanssa ulkoillaan riittävästi ja se saa toteuttaa koiraeläimelle tyypillisiä käyttäytymismalleja ja rodulle tyypillisiä tehtäviä jossain muodossa. Etsin siis kasvateilleni ihmisiä, jotka pystyvät olemaan koirillensa luotettavia, turvallisia ja oikeudenmukaisia laumanjohtajia.

Pentueeseen syntyy aina useamman luonteisia yksilöitä, joten on tärkeää tietää, minkälaiseen tarkoitukseen olet koiraa hankkimassa. Jos olet kiinnostunut koirasta, jonka kanssa haluat lenkkeillä, mutta et ole kiinnostunut tavoitteellisesta kouluttamisesta tai kilpailemisesta, etsin yksilön, joka on luonteeltaan rauhallinen, ei äärimmäisen vilkas eikä vaadi kuin välttämättömän peruskoulutuksen, jos tällaisia pentueesta löytyy. Joka tapauksessa isokokoinen ja energinen briardi tarvitsee kunnollisen oikeudenmukaisen tapakasvatuksen ja paljon liikuntaa. Jos haluat vaikka agility harrastukseen sopivan koiran, etsin pentueesta motoriikaltaan, kooltaan ja luonteeltaan siihen harrastukseen passeli yksilö jne. Jos haluat harrastaa koirasi kanssa palveluskoiralajeja, kuten hakua tai jälkeä, etsitään pentueesta taistelutahtoinen ja lajivalintaasi muutenkin sopivia viettiominaisuuksia ilmentävä pentu. Puhtaita näyttelykoiria en myy, mielestäni koiran etuoikeus on olla niin paljon enemmän kuin pelkkä näyttelyesine. Toki saa ja on ihan mukava, jos joskus näyttelyssäkin haluaa pyörähtää, ainakin rodun erikoisnäyttelyissä. Huomaamattomia tai helppoja briardeja en halua kasvattaa, jos helpolla tarkoitetaan flegmaattista sohvaperunaa tai mihinkään reagoimatonta näyttelypatsasta. Jos helpolla tarkoitetaan hermoiltaan vahvaa, hieman pehmeää, vilkasta ja ihmisille avointa yksilöä, ollaan lähempänä chaccadopentua.

Tottelevaisuus-, agility- tai palveluskoiraharrastajalle briardi ei ole palveluskoirien rotukirjon ääripään rotu, vaan yleistäen kunkin lajin hyvä keskiverto. Briardilla ei ole bordercollien nopeutta ja herkkyyttä tai malinoisin korkeita viettiominaisuuksia. Omat kasvattini ovat keskimääräisesti hieman pehmeitä, jolloin ne oppivat asiat nopeasti ja muistavat usein epämiellyttävät asiat pitkään. Kasvattini ovat energisiä, ja vaativat tekemistä pysyäkseen tyytyväisinä. Kasvattibriardini ovat yleensä myös hyvin laumasidonnaisia ja ne haluavat tehdä asioita yhdessä omistajansa kanssa. Ne pysyvät yleensä hyvin reviirillä, ja niillä saattaa olla jonkinasteista vahtimistaipumusta. Arvostan pentueeni vanhemmissa sitä, että ne tulevat hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa. Yritän myös vaalia briardien käyttöominaisuuksia ja olen hyvin tyytyväinen, kun kasvattini ilmentävät jotain moottoria, taistelutahtoa ja/tai saalisviettiä, jotka ovat edellytyksenä kansallisten lajien kouluttamiseksi.

Briardilla on runsas turkki, joka vaatii säännöllistä kampaamista. Varsinkin nuoren koiran turkki voi olla työläs ennen karvan lopullista vaihtumista karheammaksi ja helppohoitoisemmaksi. Pentu pitää siis totuttaa ihan pikkupennusta asti erilaisiin hoitotoimiin kuten turkin kampaus, kynsien leikkaaminen, korvien puhdistus jne. Briardia ei saa koskaan päästää takkuuntumaan, vaan turkkia pitää harjata/kammata vähintään kerran viikossa ja kampaamiseen kuluu aikaa n. 1/2 tuntia, jos koira ei ole takussa. Pesen omat koirani 3-4 kertaa vuodessa kokonaisuudessaan, tassuja, partaa ja hännänalusta viikoittain. Hoitotoimenpiteiden pitää luonnistua uudelta pennun omistajalta, ne vaativat aikaa ja varsinkin kamman tulee pysyä briardistin kädessä usein ja säännöllisesti.

Vaikka pentueeni vanhemmat ovat aina lonkiltaan terveitä, on briardi rodun geenitaustassa lonkkavikaa aiheuttavaa geeniä. Niinpä tiedän, että omatkaan pentueeni eivät tule olemaan täysin terveitä ja toivon, että vaikeimmilta lonkkadysplasia-asteilta vältytään. Onneksi rodussamme ei esiinny juurikaan kyynärnivelen dysplasiaa, joka on vielä pahempi ja helpommin elämän invalidisoiva perinnöllinen sairaus monella palveluskoirarodulla. Omat kasvattini ovat olleet keskimääräistä terveempiä sekä lonkkaniveldysplasian että muiden sairauksien ja allergioiden suhteen. Silti briardin ottaessasi otat myös riskin siitä, että koirassasi on jonkun asteinen lonkkavika. Chaccado terveystilastoja voit tutkia esim. Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä tai sivujeni kohdasta Litters. Tutkitun tiedon saaminen on koirankasvatuksen kulmakiviä, ja siksi toivon, että jokainen kasvattini lonkkakuvataan. Minusta on myös hyvä asia, jos pennunkyselijänä osaat vaatia asioita ja kasvatustyössä joudun senkin vuoksi tsemppaamaan kohti terveempiä ja rodunomaisempia pentueita.

Tarjoan kasvattieni omistajille täyden tuen koko koiran loppuelämän. Järjestän pentueilleni pentutapaamisia ja koulutusleirejä, jonne kaikki ovat lämpimästi tervetulleita. Pennut syntyvät kotona ja olen niiden luona koko pentuajan, otan siis työstäni pentuajaksi vapaata. Totutan ne jo täällä kotona mahdollisimman pitkälle erilaisiin ääniin, lapsiin, autoiluun jne kokemuksiin. Lisäksi opetan pennuille nenäleikkejä jo pikkupentuina, seurustelen ja leikin niiden kanssa myös yksitellen päivittäin. Pennut pentutestataan, jolloin saan vielä varmistuksen oikeista yksilöistä oikeisiin koteihin. Pennut on luovutettaessa myös luonnollisesti useaan kertaan madotettu ja asianmukaisesti rokotettu. Saat mukaasi eläinlääkärin todistuksen sekä pentutestin tulokset, tarkat rodunomaiset hoito-, kasvatus- ja ruokintaohjeet sekä pussukan suosittelemaani täysravintoa.

Kun otat yhteyttä minuun pentuajatuksissa, toivon, että sinulla on esittää kysymyksiä rodusta, pentueen vanhemmista ja minusta kasvattajana sekä vastauksia ainakin seuraaviin esittämiini kysymyksiin: millaiseen tarkoitukseen olet koiraa hankkimassa, millainen perhe sinulla on, millaisissa olosuhteissa asutte, mitä hyvä ja virikkeellinen koiran elinympäristö sinulle tarkoittaa ja miten pystyt sen koirallesi tarjoamaan?

Luonne: Alkuaan briardin tehtävä on ollut paimentaa, vartioida sekä kuljettaa lammaslaumaa. Luonteeltaan briardi on vilkas ja toiminnanhaluinen. Rotumääritelmän mukaan briardin tulisi olla tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka. Selkeiksi virheiksi rotumääritelmä mainitsee aggressiivisuuden, pehmeyden tai arkuuden. Ranskalaiset kuvaavat luonnetta sanoilla ”sage” = viisas, hienotunteinen, vakaa ja ”hardi” = itsevarma, uskalias ja peloton. Briardin toivottavaa luonnetta on kuvailtu myös adjektiiveilla temperamenttinen, reipas, peräänantamaton, valpas, avoin, vallaton mutta harkitseva, tarkkaavainen, suojelunhaluinen, vastaanottavainen, helppo ohjailla, iloinen, rauhallinen rauhallisissa olosuhteissa, tasapainoinen ja vakaa. Briardi saa myös olla myös asianmukaisen varautunut vieraita kohtaan, edellyttäen että koira vapautuu todetessaan tilanteen neutraaliksi.Vastaavasti briardi ei saa olla haluton, hidaseleinen, pehmeä, arka, pelkopurija, hektinen ja levoton, hermostunut tai jatkuvasti haukkuva.

Standardista

Pennunhankintaopas (Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry.)

Elämää pennun kanssa

Briardpolkuni
Koiraharrastus CV
Matkakertomuksia
Artikkeleita jne.
Chaccado Success